Artsua 2022

Klikkaa kuvaa suuremmaksi

ARTSUA-22 näyttelyn Merihaan kaupunkitilaan, kuvan dialogiaa tuuttaa valokuvataiteilija Petri Nuutinen ainutkertaisilla havainnoillaan.
Taiteilija kuulee, näkee, hengittää ja resonoi betonikaupungin taideteosten fasiliteettien ja ympäristön välistä kohinaa tavattoman aistimellisesti näyttelyn sirkusteltan purun yönsilmässä.

Olen kiinnostunut ympäristöstä, jossa elämme. Maisemista ja tiloista.

Katseemme liikkuu jatkuvasti kun hahmotamme ympäröivää todellisuutta, jonka rajat eivät ole kameravalmistajien määrittelemän suorakaiteen muotoisia. Näissä kuvissa vapaa muoto on syntynyt samasta paikasta kuvattuja useita näkymiä yhdistämällä. Ovet ja ikkunat avaavat elämäämme uusia reittejä ja näkymiä, portaat auttavat nousemaan seuraavalle tasolle.

Taiteellisessa työskentelyssäni vaikuttavat seuraavat vastavoimaparit:

värien vuorovaikutus vs. sommittelu; havainto vs. idea; meditaatio vs. nautinnon himo; kaunisteltu totuus vs. eskapistinen parodia - Wassily Kandinsky vs. Walt Disney. Pyrin pitämään värin aina tavalla tai toisella pääosassa (musikaalisena elementtinä), myös tahroina kolmiulotteisten kappaleiden pinnoilla.

"Okko on työskennellyt figuurin ja muotokuvamaisten kollaasien parissa viime vuodet. Kasvojen yksityiskohtia yhdistellään erityyppisistä kuvista ja lopputulos on groteski ja outo, mutta usein empaattinen. Hybridimäinen henkilö, uusi ihminen hakee kontaktia toisiin. Materiaalina perinteisten öljy- ja akryylivärien ohella Okko käyttää jugurttia, paperia, muovia etc., paikan ja tilan mukaan." 

Okko, Juha | Kuvataiteilijamatrikkeli - Suomen Taiteilijaseura

Jari Järnström (s.1960, Lahti) on helsinkiläinen taidemaalari, joka on valmistunut Kuvataideakatemiassa kuvataiteen maisteriksi 2003.

Järnström on pitänyt viime vuosina yhden yksityisnäyttelyn vuodessa ja osallistunut useisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin niin kotimaassa
kuin ulkomailla. Viimeisin yksityisnäyttely hänellä oli Galerie Pleikussa Berliinissä 22.3-2.4.2022.

Teosten maalaamisen hän aloittaa akryyli- ja spraymaalein action painting -tekniikalla, jolla syntyy lennokasta abstraktiota, jossa hetkellisyys pääsee esille. Värit saavat valua ja levitä vapaasti.
Tämän päälle Järnström jatkaa öljyväreillä hitaammin ja harkitummin. Abstrakti ja figuratiivinen kohtaavat samassa kuvassa. Teosten kantavia teemoja ja aiheita ovat ihminen ja ihmisyys, sekä erinäiset viittaukset avaruuteen ja populaarikulttuuriin.

Ikaros on toistunut hänen aiheenaan useasti. Ikaros-myytti kuvaa ihmisen toiveita kohota linnun lailla taivaaseen ja kyetä leijumaan painottomana ilmassa paikasta toiseen. Mutta samalla Ikarosta on käytetty vertauskuvana varoitettaessa ihmisiä ylimielisyydestä. Ikaros nousi isänsä varoituksesta huolimatta liian lähelle aurinkoa, minkä vuoksi vaha, joka oli siipien sulkien sideaineena, suli ja poika syöksyi mereen ja kuoli.

Kari Alakoski aloitti lasiuransa 14-vuotiaana kesätöissä Iittalan lasitehtaalla. Työskenneltyään Iittalassa hän siirtyi lasinpuhalluksen opettajaksi Nuutajärven lasikouluun ja 7 vuoden opettajauran jälkeen hän jättäytyi freelanceriksi puhaltaen omaa lasitaidetta sekä työskenteli muille taiteilijoille. Nykyisin hän puhaltaa lasia yhdessä Marja Hepo-ahon kanssa omassa Mafka&Alakoski -lasistudiossa Riihimäen vanhan lasitehtaan tiloissa vuodesta 2010 lähtien.

Alakosken töissä ilmenee korkea tekninen osaaminen yhdistettynä  uudenlaiseen ja kokeilevaan muotokieleen.  Valmistustekniikoissa hän tyypillisesti yhdistää italialaisia vaativia valmistusmenetelmiä selkeään skandinaaviseen tyyliin.

Eksoplaneettateokset saivat innoituksen tuntemattoman maailmankaikkeuden paljastettua paljastettua hieman salaisuuksia Hubble- ja James Webb -teleskooppien huikeiden kuvien ansiosta. Eksoplaneetat kiertävät miljoonien valovuosien etäisyydellä olevia tähtiä. Valtavien etäisyyksien vuoksi eksoplaneetoista ei ole toistaiseksi kyetty saamaan oikeita kuvia vaan lasiteokset perustuvat  puhaltajan mielikuvitukseen sekä osittain myös värien sattumanvaraisiin reaktioihin.. 

"Taiteellisen tuotantoni keskiössä ovat olleet
kierrätysmateriaaleista tehdyt kaksi- ja kolmiulotteiset kollaasit.
Koen veistosmaisemmatkin teokseni kollaaseina, koska kyseessä on
yleensä aina jo valmiin materiaalin yhteen liittäminen, eikä
alkuperää häivytetä vaan ennemmin pyritään pitämään esillä.
Alkuunsa tässä painottui ekologinen eetos ja se on tekemisissäni yhä
tausta-ideologiana. Nykyisin teokset tuntuvat käsittelevän kuitenkin
vapaammin elämää yleensä ja kauneuden ja rumuuden ilmenemistä."

Tieahon taiteen lähtökohdat ovat suomalaisessa mylogiassa sekä myyttisessä metsätarustossa. Nykytaiteen näkökulmasta teokset liittyvät viime vuosikymmenien ympäristö- ja ekotaiteeseen, ja siinä erityisesti pyrkimykseen käyttää luonnonmateriaaleja muuttuvan luontosuhteemme ilmentämiseen. Tieahon veistokset kertovat jaetusta historiasta, yhteisistä kokemuksista ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.

Taiteilijan veistosten voi nähdä toimivan muinaisten aikojen viestintuojina sekä uskomusten ja tapojen välittäjänä ajoilta, jolloin kirjoitettua ei ollut olemassa. Monia Tieahon toteemimaisista veistoksista voisi kuvitella koristaneen myyttisiä Kalevalan kyliä ja Pohjolan portteja, pahan veräjiä.

Tieaho kuvaa veistoksiaan eräänlaisina päiväkirjamerkintöinä: niihin mahtuvat eri harmaan sävyiset ja huikean kirkkaat päivät. "Myyttiset hevoset ovat unieni siltoja, jotka kutsuvat mukaansa matkalle eri todellisuuksien välille. Hevosen rinnalla on lupa olla heikko, sillä sen voimat kannattelevat, kun omat voimat eivät riitä".

Taide on Tieaholle voimansiirtoa eri tietoisuuksien välillä. Mielikuvamaailmamme sekä unennäkeminen pitävät meidät hengissä.

Kuvanveistäjä, ympäristötaiteilija Jenni Tieaho (s. 1969) asuu ja työskentelee Siuntiossa. Hän on pitänyt säännöllisesti näyttelyitä vuodesta 1997 lähtien. Tieahon teoksia on muun muassa Suomen valtion, Helsingin kaupungin sekä Saastamoisen säätiön kokoelmissa. Tällä hetkellä Tieaho työskentelee  Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotisen työskentelyapurahan turvin.

ARTSUA NÄYTTELY MERIHAASSA 2022

TAPANI KOKKO Pudasjärveltä ja VIRPI KANTO Oulusta asuvat ja työskentelevät Orimattilassa. He työstävät kumpikin omalla tavallaan ihmisen kuvaa. TAPANI KOKKO on valmistunut kuvanveistäjäksi Kuvataideakatemiasta 1999. Hän on toiminut vapaana taiteilijana siitä asti, pitänyt lukuisia näyttelyjä museoissa ja gallerioissa, opettanut taidekouluissa, toiminut myös teatterin kentällä, lavastanut ja näytellyt mm. Veistäjät 2014, Kansallisteatteri.

Teoksistani galleristi/kuraattori Veikko Halmetoja kirjoitti: ”Kuvien karnevalismi on perinnetietoista ja helposti lähestyttävää. Missään vaiheessa se ei jää pinnalliseksi viittailuksi vaan näyttää pikemminkin läpi asti vedetyltä asenteelta. Nauraminen kyseenalaistaa vallitsevat arvot ja rikkoo rajan pyhän ja maallisen välissä. Kokko kieltäytyy uskomasta auktoriteetteja ja tarjoaa vaihtoehtoisen lähestymistavan. Olennaista on katsoa maailmaa ilman turvallisuushakuista asennetta. Kokon vahvuuksia on kyky pelkistää olennaiseen. Symboliikka on suoraviivaista mutta ei missään vaiheessa ryppyotsaista. Teosten mittakaavassa on usein oivalluksia, jotka hymyilyttävät ensi näkemältä. Kaikkea ei kuitenkaan ole tarkoitettu vitsiksi. Surumielisyys kuultaa läpi monin paikoin. Teoksista välittyy vahva empatia. Se kohdistuu erityisesti lapsuuttaan parhaillaan kokeviin sekä lapsuutta haikaileviin ihmisiin.”

VIRPI KANTO on toiminut kuvanveistäjänä vuodesta 1998. Hän muovailee teoksensa ensin savesta, ottaa kipsimuotin ja valaa betoniin. Muovailun muotokieli ja betonimateriaali yhdistävät sileän ja karkean, roson ja viimeistelyn. Betonivalu on luova prosessi, hallitulle sattumalle on tilaa. Viimeisimmät julkiset teokset ovat Kotkan Elämäntanssi (2015) ja Lahden matkakeskus: Kun lähdin he nukkuivat (2017).

”Virpi Kanto kuvaa taitteessa tunteitaan, muistojaan ja arvojaan betonilla. Teokset ovat herkkiä ja helposti lähestyttävä katsojan taustasta riippumatta Työ edellyttää ensiluokkaista betonimateriaalin tuntemusta sekä esteettisten että teknisten ominaisuuksin osalta. Taiteensa kehittämiseksi Virpi Kanto on luonut uudenlaista kieltä ja kommunikaatiota eri alan asiantuntijoiden välille. Hänellä onkin elävät ja vuorovaikutteiset suhteet taiteilijoiden, tutkijakunnan ja teollisuuden välillä, mikä mahdollistaa esimerkiksi mittavien julkisten töiden valmistamisen.” on Tekn. tri Erikoistutkija, VTT betonitekniikka Anna Kronlöf todennut.

www.taiteilijamatrikkeli.fi
Youtube Taidevankkuri Linnuntie
www.virpikanto.fi
http://betoni.com/betonilehti/42015
https://soundcloud.com/minna-sirnoe/betonin-keveaa-haurautta
https://soundcloud.com/minna-sirnoe/moottorisaha-seksi-ja-kuolema

virpi.kanto@phnet.fi
tapani.kokko@virpikanto.fi

Kaukaiset kulttuurit ja niiden vaikutus omaan aikaamme ,eli ihmisen hauras historia ovat olleet tuotantoni intohimo jo viidenkymmenen vuoden ajan.
Uurna , antiikin elämän symboli , ylitsevuotava tai kuivunut niinkuin mieli ja sielu.

Näyttelyssä oleva litografia on vedostettu Suomen parhaimpien taidepainajien avulla ja opastuksella.

Tero Laaksonen
maalari, graafikko, professori

Kehystävää taidetta vuodesta 1989. Janne Palmu on elänyt kehysten ympäröimänä jo pienestä pojasta lähtien, mutta 16-vuotiaasta lähtien kehykset ovat olleet hänellä päivittäin matkassa mukana. Matkan varrella hän on nähnyt tuhansittain kehyksiä ja teoksia, joiden yhteen saattaminen on aina yhtä kiinnostava ja yksilöllinen prosessi.

Onko kehystäminen taidetta? Joidenkin mielestä teos yksinään riittää ja hyvä niin, mutta monesti hyvin valittu kehys korostaa taideteoksen parhaita puolia. Taidolla kehystetty teoksen viimeistelty ilme tekee kunniaa teoksen tekijälle sekä kehyksen tekijälle. Varsinkin vanhat ja antiikkiset kehykset ovat jo itsessään käsityön taideteoksia.

"Innostuin heti, kun kuulin mahdollisuudesta tehdä kehysinstallaatio Merihaan kiehtovaan laitehuoneakvaarioon. Esillä on eri aikakausien kehyksiä 1800-luvun alkupuolelta aina 1900-luvulle asti. Kiinnostavalla tavalla asetellut kauniit kehykset vangitsevat katseen ja saavat katsomaan raamien sisälle, josta installaatiossa paljastuu peilin kautta katsojan omat kasvot.

Minun osani tässä kehystaiteessa alkaa siitä, kun uusi työ annetaan tehtäväksi. Teokselle ei suinkaan ole aina vain yhtä hyvää kehystysratkaisua, vaan siihen vaikuttaa taideteoksen lisäksi ympäristö, mihin se on tulossa ja toisaalta se, millaisen henkilön seinälle työ tullaan asettamaan. Sanoisin jopa, että oikeiden kehysten valitsemisessa tarvitaan taiteellista intuitiota aivan yhtä paljon kuin minkä tahansa muunkin taideteoksen tekemisessä. Lisäksi kehystämisessä vaaditaan paljon tietotaitoa, jotta lopputuloksesta tulee vaikkapa museon seinälle kelpaava laadukas kokonaisuus."

Kehykset ovat kehystäneet Palmun elämää jo 30 vuoden ajan, joten hän voi sanoa vankalla kokemuksella, että aivan kuten elämässä yleensäkin kuuluu olla raaamit, myös suurin osa teoksista hyötyvät raamien tuomasta ryhdikkyydestä ja koristuksesta.

www.taidekehys.fi
instagram: taidekehys_hki

Taidemaalari ja kuvanveistäjä Paavo Paunu (s. 1965) on tullut tunnetuksi suurikokoisista ja voimakkaista maalauksistaan, veistoksistaan ja installaatioistaan. Toisaalta hän maalaa myös pieniä sadunomaisia tarinoita täynnä olevia maalauksia.

Taiteilijan tuotantoa kuvailtiin vuoden 2005 Arsfennica taidekilpailun ehdokasesittelyssä tiivistetysti seuraavasti:

"Paavo Paunun teoksissa tärkeää on tila. Kun teokset ovat usein tavattoman suuria, ne muuttuvat todelliseksi katsojaa ympäröiväksi tilaksi, ne täyttävät huoneen tai repäisevät huoneen seinään aukon, luovat uutta tilaa. Paunulla on myös vahvaa kutsumusta esineellisyyteen: maalaukset saavat helposti kolme ulottuvuutta, lakkaavat olemasta pelkkiä illuusioita, esineiden kuvia." Lue taidehistorioitsija Pirjo Hämäläisen koko kirjoitus: https://arsfennica.fi/taiteilijat/paavo-paunu/